Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Siirry Liikennemuotona ja harrastuksena
Siirry Laji tutuksi

Pyöräily on sekä liikennemuoto, tapa päästä paikasta toiseen, että monipuolinen harrastus.

PYÖRÄILY LIIKENNEMUOTONA JA HARRASTUKSENA

Pyöräily on äänetön, edullinen, tilaa, materiaaleja ja energiaa säästävä, saastuttamaton, terveellinen ja kuntoa kohentava sekä kaupungissa erinomaisen nopea kulkuväline.

Melu, ihmisen häiritsevänä kokema ääni, on yksi merkittävimmistä elinympäristön viihtyvyyteen vaikuttavista tekijöistä. Melu syntyy pääasiassa liikenteestä. Pyöräillessä ei melua eikä muutakaan saasteita.

Pyöräily on edullista mihin tahansa liikkumiseen verrattuna.
Pyörän hinta ei ole esteenä pyöräilytoimintaan osallistumiselle. Vaatimattomallakin pyörällä
voi tehdä asiointi- ja työmatkapyöräilyjä. Pidemmät pyörämatkat saattavat vaatia pyörältä ominaisuuksia, jotka nostavat sen hintaa. Lisäkustannuksia tuo väline-, vaate-, ja huoltokustannukset. Se mistä ei kannata säästää ovat huoltokustannukset.
Kalliimmalla pyörällä on yleensä pidempi ikä. Se kestää käyttöä paremmin.

Liikkumismuodoista pyöräily on kaikkein tehokkain. Pyöräilijä polkee kilowatin sisältämällä energialla 100 kilometriä, autoilija ajaa 0,8-1,7 kilometriä, linja-autossa istuva pääsee 5-10 kilometriä ja junassa istuva 10-20 kilometriä. Pyörän valmistaminen kuluttaa suhteellisen vähän materiaaleja ja energiaa.

Pyöräily säästää arvokasta kaupunkitilaa muuhun käyttöön Pyörätielle mahtuu viisinkertainen määrä henkilöliikennettä autotiehen verrattuna. Yhden auton tarvitsemalle pysäköintipaikalle mahtuu kymmenestä viiteentoista pyörää. Pyörällä voi kuljettaa paljonkin tavaraa tarakalla, kunnollisissa pyörälaukuissa tai peräkärryssä. Myös varsinaiset tavaran kuljettamiseen tarkoitetut lastipyörät tekevät tuloaan Suomeenkin. Pyöräilyn mallimaassa Hollannissa ei ole epätavallista kuljettaa kahta tai jopa kolmea lasta sekä kauppatavaroita pyörällä.

Erityisesti kaupunkialueilla pyöräily on nopea tapa ja vapaa liikkumistapa: matkaan voi lähteä silloin kuin haluaa, reittinsä voi valita vapaasti, ruuhkia ei ole eikä pysäköintipaikkaa tarvitse etsiä. Kunnollisella pyörällä viiden kilometrin matkan ajaa kaupunkioloissakin vartissa.

Esimerkiksi kauppaan, töihin tai kouluun pyörällä polkeminen on luonnollista ja tehokasta terveysliikuntaa, jonka hyödyt jokainen kokee omassa kehossaan. Pyöräily tuottaa myös yhteiskunnan kannalta merkittäviä terveyshyötyjä. Liikenneministeriön arvion mukaan pyöräilyn kaksinkertaistaminen vähentäisi terveydenhuollon kustannuksia 74-216 miljoonaa euroa vuodessa. Ranskassa on laskettu, että jokainen työmatkapyöräilijä säästää yhteiskunnan terveydenhoitokustannuksia 1200 euroa vuodessa. WHO:n mukaan jokainen uusi pyöräilijä tuottaa yhteiskunnalle säästöä keskimäärin 0,7 euroa kilometriä kohden.

Pyöräilyä lisäämällä voitaisiin ratkaista monia yhteiskunnallisia ja liikenteen liittyviä ongelmia: tilaa, materiaaleja ja energiaa säästyisi, ilman laatu paranisi, melu vähenisi, ihmisten terveys kohentuisi, ruuhkat helpottaisivat ja kaupungien keskustoissa olisi mukavampi liikkua ja oleskella. Ennenkaikkea pyöräily on hauska ja miellyttävä kehollinen tapa liikkua.

Pyöräily on myös oiva harrastus: Pyöräily on toimivaa pitkäkestoista sydäntä ja lihaksistoa vahvistavaa liikuntaa. Pyöräillä voi kaikkialla missä on teitä, kevytväyliä, polkuja tai uria.

Vaihda sinäkin pyörään!

Tämä teksti on kopioitu Jyväskylän Pyöräilyseuran ry:n kotisivuilta.
Jyväkylän Pyöräilyseura ry

 

 LLALA

LAJI TUTUKSI: PYÖRÄILY (Suomen Latu ry)

Pyörä ei ole vain väline. Pyöräilystä on tulossa entistä enemmän elämäntapa. Toki välineitä ja tekniikkaa unohtamatta. 

 

Suomi ei ole pyöräilymaa, ei kuten sellaisina tunnetut Tanska tai Hollanti.
Meillä auto on ensisijainen liikkumisväline, lyhyilläkin matkoilla. Pyöriin suhtaudutaan kakkosluokan liikennevälineinä. Tämä näkyy niin liikennesuunnittelussa kuin erityisesti valtion rahoituksessa liikennehankkeille. Pyöräväylähankkeiden budjetit ovat promilleja esimerkiksi uusien moottoriteiden vastaavista.

Olosuhteet pyöräilyyn ovat kuitenkin useimmissa kaupungeissa ja taajamissa erittäin hyvät. Esimerkiksi yhteenlaskettu kevyen liikenteen väylien kokonaispituus Suomessa on peräti 16 000 kilometriä. Siinä riittää ajettavaa.
 

Meillä myös pyöräillään, varsinkin sulan maan aikaan. Esimerkiksi keskiverto helsinkiläinen pyöräilee 270 kilometriä vuodessa. Suomen ”virallisessa” pyöräilykaupungissa Oulussa yli 20 % kaikista matkoista tehdään pyörällä.

Ennen autoistumista – siis ennen kultaista kuuskytlukua – Suomessa pyöräiltiin paljon, varsinkin teollisuuskaupungeissa, kuten Tampereella. Aikalaiset kertovat tuhansista pyöräilijöistä kaduilla tehtaiden pillien soidessa työpäivän päättyessä.

Vielä 1960-luvulla pyöräiltiin kuitenkin joko paikasta toiseen tai sitten tosissaan maanteillä kilpaillen.

Nykyinen pyöräily – tai ehkä mieluummin pyöräilykulttuuri – liittyy voimakkaaseen vapaa-ajan lisääntymiseen, kuntoliikunnan suosioon ja välineiden kehittymiseen.

Maastopyöräilyn synty 1970-luvulla ja sen massiivinen kaupallinen suosio seuraavina vuosikymmeninä ovat myös tehneet tehtävänsä: pyörällä pääsee nyt kaikkialle. Pyöräily on nannaa yksilöllisyyttä palvoville, omia polkujaan kulkeville Camel boots -ihmisille.

Aivan viime aikoina pyörän satulaan nousemiseen on liittynyt myös kasvava huoli ilmastonmuutoksesta ja uudenlaisen kaupunkikulttuurin synty hipstereineen ja fixi-pyörineen.

Pyöräily ei enää ole pelkästään siirtymistä paikasta toiseen, tai edes kilpailua ja kuntoilua, vaan pyörä rakentaa entistä vahvemmin yksilön identiteettiä.

Jos et usko, niin mietipä näitä esimerkkejä:

Pyörällä temppuillaan ja leikitään, sillä vastustetaan autoilua, torjutaan ilmastonmuutosta, kuntoillaan. Pyörää varustellaan äärettömän kalliilla osilla tai sitten se riisutaan yksivaihteiseksi sinkulaksi.

Pyöräsi, tai se, ettet pyöräile, kertoo sinusta nykyään yllättävän paljon.

 

Pyöräily tekee hyvää 

 

”Ilmastopyöräilijät” eivät toki ole väärässä. Pyöräily on ekologista. Se ei tuota käytännössä lainkaan päästöjä. Liikenteen ympäristöhaitoista peräti 70–90 % aiheutuu tieliikenteestä. Mitä useampi siirtyy ratin takaa satulan päälle, sitä pienemmät ovat liikenteen päästöt.

Pyöräily tekee muutenkin hyvää.

Se kehittää hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa, auttaa painonhallinnassa, parantaa lihasvoimaa ja liikkuvuutta, kehittää tasapainoa ja koordinaatiota.

Pyöräily mahdollistaa paremmin kuin mikään muu laji pitkäkestoiset harjoitukset kaikenkuntoisille ja -kokoisille. Pyörällä pääsee pitkälle.

Samalla se on terveysliikuntaa. Pelkästään reippaalla arkipyöräilyllä haukkaa helposti 30 minuutin päiväannoksen UKK-instituutin kehittämästä terveysliikuntapiirakasta. Suositus on 2,5 tuntia reipasta liikuntaa viikossa.

Pekka Oja, PhD, kirjoittaa UKK-instituutin terveysliikuntauutisissa:

– Lupaavaa, joskin rajoitettua tietoa pyöräilyn terveyshyödyistä on ollut olemassa jo jonkin aikaa.

– Aikuisten interventiotutkimuksissa osallistujien kunto parani ja terveyttä vaarantavat riskitekijät vähenivät selkeästi. Useissa epidemiologisissa väestötutkimuksissa havaittiin merkittävää kokonais- ja syöpäkuolleisuuden, sydän- ja verisuonisairauksien sekä paksusuolen ja rintasyövän sairastuvuuden alenemista. Myös lihavuuden esiintyminen väheni.

 

Pyöräily hyödyttää kansantaloutta 

 

Pyöräilyllä on myös huomattavia taloudellisia hyötyjä. Tutkittuja sellaisia.

Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston teettämän selvityksen mukaan jokainen pyöräilyolosuhteiden kehittämiseen sijoitettu euro tuo kahdeksan euron hyödyt.

Selvitys osoittaa, että pyöräilyn vaikuttavuus on moninkertainen tavanomaisiin liikennehankkeisiin verrattuna: lisäsatsaukset Helsingin pyöräilyolosuhteisiin toisivat vuosittain miljoonien eurojen yhteiskuntataloudelliset hyödyt.

Toki hyödyt syntyisivät ennen kaikkea terveysvaikutuksista ja aikasäästöistä, mutta jokainen alakoululainenkin sen tietää: Aika on rahaa. Ja molemmista meillä nykyihmisillä tuntuu olevan pulaa.

 

Huolena lasten liikkumattomuus 

 

Viimeisimmän Valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen (2012) mukaan suomalaiset aikuiset pyöräilevät edelleen yhtä paljon kuin vuonna 2005, mutta lasten, nuorten ja nuorten aikuisten pyöräily on vähentynyt – noin prosentin verran.

Sama tutkimus kertoo, että mopojen ja autojen käyttö on yhä yleisempää. Autolla myös ajetaan entistä lyhyempiä matkoja: autoa käytetään yleisimmin 1–3 kilometrin matkoilla, jotka pituutensa puolesta sopisivat paremmin pyöräilyyn tai kävelyyn.

Tutkimustulokset voi analysoida myös näin: lyhyet automatkat tarkoittavat, että lapsia kuljetetaan yhä useammin autolla kouluun ja harrastuksiin. Lapset eivät liiku tarpeeksi. Ja vika on aikuisten.

Huolestuttavan trendin on havainnut myös Pyöräilykuntien verkoston toiminnanjohtaja Matti Hirvonen.

Pyöräilyn etujärjestön vastaus huonoon kehitykseen on pyöräilyn teemaviikko toukokuussa, jonka aiheena on Lapsella on oikeus pyöräillä. Viikon aikana, 15.5., järjestetään myös Pyörällä kouluun -päivä.    

– On aika tarttua tähän ongelmaan. Turvallista liikennekäyttäytymistä ei opita auton takapenkiltä, Hirvonen muistuttaa.

Lastemme tulevaisuus. Se on panoksena.

Lapsella on oikeus pyöräilyyn

Pelastava pyöräily?

 

Terveyden edistämistä, sairauksien ehkäisemistä, päästötalkoita, taloudellisia etuja koko yhteiskunnalle.

Pyöräilystä näyttäisi olevan muotoutumassa entistä vahvemmin ideologinen voima. Voisiko se muuttaa maailmaa?

Ja vielä parempaan suuntaan?