Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Matkakertomus Turun ladun pyöräretkestä 7.15.7.2018 – Tour de Gotland

Vuoden 2018 pyöräretken suuntana oli Gotlannin saari, joka sijaitsee Ruotsin itärannikolla Latvian korkeudella noin 100 km päässä mantereesta. Saari on merellisen sijainnin, luonnon ja historian johdosta ennen kaikkea kesäinen turistikohde, mutta viime aikoina maailmantilanteen muuttuessa saaren geopoliittinen merkitys on korostunut entisestään.

Itselleni jo kolmas Turun ladun pyöräretki alkoi noin vartin myöhästymisellä sovitusta tapaamisesta satamassa autojen lastausjonojen päässä. Syynä oli viime hetken säätäminen tavaroiden kanssa. Aikaisemmista reissuista poiketen kaikki piti nyt kuljettaa mukana, mikä tarkoitti sivulaukkujen hankintaa. Näin ollen mitään turhaa ylimääräistä ei parannut ottaa mukaan. Järkeilin laukkujen sisällöt neljään kategoriaan: sivulaukuista toiseen pyöräilyvaatteet, toiseen siviilivaatteet ja etulaukkuun muuta tarpeellista ajon aikana tarvittavaa kuten energiageelit ym. Satulalaukkuun jäi sitten pyöränhuoltovälineistöä ja sadevaatteet.

Satamassa odottikin yhteensä 17 innokasta ketjun pyörittäjää. Osa oli jo tuttuja edelliskesien Viron pyörämatkoilta. Ikähaitariltaan edustus kattoi lähes kaikki ikäryhmät, ajopelejä löytyi myös monipuolisesti kattaen cyclocross, fitness, city, hybridi, maastoja jopa perinteisen naistenpyörän. Päästyämme laivaan ja saatuamme tavarat hytteihin valtaosa porukasta kokoontui yläkannelle ihailemaan kesäistä maisemaa laivan irtautuessa Turun satamasta. Saimme myös nauttia Ruisrockin annista hieman eri näkökulmasta. Muutama meistä jopa jaksoi vielä seurata illan mmjalkapalloa.

Gotlannin saari, jonne saavuttiin lautalla Nynäshamnista.

 

 

Ohjelman mukaiset ajomatkat:
su 8.7: TukholmaNynäshamn 65 km

ma 9.7: VisbyFårösund/Bunge 80 km ti 10.7: Fårön saari 30 km
ke 11.7: Fårösund/BungeLjugarn 80 km to 12.7: LjugarnVisby 65 km
pe 13.7: VisbyHögklintVisby 30 km
la 14.7: NynäshamnTukholma 65 km

 

1. Etappi su 8.7: Prologi TukholmaNynäshahm, ohjelman mukaan 65 km

Aamulla aikaisen aamiaisen täyttäminä suuntasimme jonossa matkanjohtajamme Peterin perässä kohti etelää. Matka alkoi hieman kaarrellen mutta varmasti tavoitteena ehtiä seuraavalle lautalle, joka lähtisi Nynäshamnista hieman yli puolen päivän. Yhdestä rengasrikosta huolimatta saavuimmekin satamaan aikataulussa. Lautalla oli varattu jokaiselle numeroidut istumapaikat ikään kuin lentokoneessa. Penkkien välistä löytyi jopa pelastusliivit, happinaamareita ei kylläkään. Nopean ja täyttävän laivaruokailun jälkeen maistuikin pienet päiväunet.

Lautta saapui lopulta aurinkoiseen Visbyhyn, Gotlannin ns. pääkaupunkiin. Kaupungin arkkitehtuuri tuo mieleen Tallinnan kapeine kujineen ja ennen kaikkea vanhaa kaupunkia kiertävän muurin johdosta. Vanha hansakaupunki kuuluu Unescon maailmanperintölistalle. Visbyn vanhimmat rakennukset ovat 1100luvulta.

Jäljellä oli vielä noin kolmen kilsan pyöräily majapaikkaamme (www.visbygustavsvik.se), jossa hajaannuimme eri näköisiin majoitustiloihin ympäri campingaluetta. Oma porukkamme löysi lopulta omansa aivan vastaanottorakennuksen vierestä kuivaksi palaneelta pellolta. Sisältä tilat olivat kylläkin paremmat mitä mökin hieman ränsistynyt ulkonäkö antoi ymmärtää.

Päivän päätteeksi suuntasimme kevennetyin pyörin takaisin vanhaan kaupunkiin, missä meille oli varattuna päivällinen. Pyörät jätimme muurin ulkopuolelle lukiten ne. Totesin taas säästäneeni väärässä paikassa ostaessani halvan lukon. Avaimella lukkoa ei saanut kiinni vaan se toimi lähinnä silmän lumeena. Onneksi ryhmästä löytyi avuliaita lukonlainaajia. Ruokailun jälkeen vielä muutama innokas suuntasi pyöränsä alas meren äärelle katsomaan rantaelämää. Siirtymä oli kuin kevään pyöräilyn klassikkoajo ParisRoubaix mukulakivineen, vahvistettuna yli kymmenen prosentin alamäellä. Totesin toisen kerran säästäneeni väärässä paikassa kuunnellessani kirskuvia, huoltamatta jääneitä levyjarruja.

Aloituspäivän ajokilometrejä kertyi kaikkiaan 78 km (taisi sisältää edellisen päivän Turun satamassa ajon). Keli oli aurinkoinen lämpötilan ollessa reilusti yli 20C astetta.

Majoituspaikkamme Gustavsvikissä, hieman Visbystä pohjoiseen. Vastaanottorakennuksen vieressä ilmeinen loiskasvi on kietonut männyt kuivaavaan syleilyynsä. Aamulla askel johti virkeänä kohti aamupalaa.

2. Etappi ma 9.7: VisbyLummelundaKappelshamnFleringeBunge, ohjelman mukaan 80 km

Seuraavana päivänä maanantaina käynnistyi varsinainen Gotlannin kierros. Aamupalan jälkeen klo 9.00 pyörät kääntyivät kohti pohjoista Lummelundatippukiviluolia. Heti alkuun oli toinen reissun kovimmista nousuista. Ryhmämme sitkeät polkijat kuitenkin pyörittivät ketjua siihen malliin että raskaan nousun ja runsaan kymmenen kilometrin jälkeen aurinkoisen sään siivittäminä saavuimme luolille.

Aamun aloitus reippaalla ylämäkistartilla.

Luolan löysivät kolme koulupoikaa 1940luvulla. Ennen luolakierrosta katsoimme alustusvideon, jossa äänessä oli kaksi jo ikääntynyttä luolan löytäjää kertoen vuosikymmenten takaisesta kokemuksestaan. Erikoista oli myös että pojat pystyivät pitämään löytönsä salassa peräti seitsemän vuotta! Luolaan laskeutuessamme mieleen tuli Thaimaan jalkapallojoukkueen karmea loukkuun jääminen. Tuolloin osa pojista oli tosin jo pelastettu. Katsellessa tippukiviä ja kuunnellessa oppaan selostusta fossiileista ja kivilajeista ikävä tunne kuitenkin väistyi takaalalle. Erikoista oli myös että luolassa kasvoi jopa vihreä kasvi.

Tästä suuaukosta Lummelundaluolan löytäneet pojat aloittivat löytöretkensä yli puolivuosisataa sitten. Me menimme hieman eri kautta.

Luolassa löytyi ihmeteltävää ja jopa jotakin vihreääkin (kuvat Peter Nylund).

Vierailun päätimme kahvilla ja jäätelöllä, jonka jälkeen oli reissun toinen nousuosuus. Päivän ruokailu oli Kappelshahmissa rokkipaikassa, joka näkyi sisustuksessa niin sisällä kuin ulkonakin. Pihalla vanhoihin peilioviin maalatut Doorskirjaimet saivat päässä soimaan yhtyeen ”Riders on the Stormin”. Taivaalle kertyneistä pilvistä huolimatta myrskyä saati sadetta ei tullut. Lasagnen valinneet saivat hyvän lisäpotkun iltapäivän polkemiseen, joka alkoi kiertämisellä lahden toiselle puolelle läpi pölyisen kalkkikivitehtaan. Poikkesimme uintireissulle Blå Lagunen nimiselle keitaalle. Pölyinen kalkkisoratiepätkä päättyi vanhalle veden piripintaan täyttämälle avolouhukselle. Vesi oli sametin pehmeää ja varsin lämmintä. Pulahdus virkisti kovasti ja pieni viileys tai paremminkin märkyys tuntui vielä tovin aikaa pyöräilyhousuissa. Emme ehtineet kovin kauan sotkea kun poikkesimme kiviselle lahden rannalle. Siellä ihmettelimme meren pyöreäksi muovaamia eri kokoisia ja värisiä kiviä. Löytyipä joukosta jopa fossiileja.

Uimapaikka Blå lagunen – vanha avolouhos. Läheisellä merenlahdella oli aikaa jopa ”potkia kiviä”.

Lopulta tulimme Fårösundin kyljessä olevaan pieneen Bungen kylään, jossa majoituimme vanhaan lentotukikohtaan (www.bungevandrahem.com/en). Majoitusrakennukset olivat vanhoja Ruotsin ilmavoimien parakkeja, joiden keskikäytävän molemmin puolin sijaitsivat kahden hengen huoneet. Keskellä rakennusta olivat yhteiset wc, pesuja keittiötilat, viimeisin tosin kevytkeittiöversiona. Lentokoneen jylinän sijaan oli mahdollista kuunnella pesukonetta, joka olikin ahkerassa käytössä pyöräilyvaatteiden täyttämänä. Hyvänä puolena oli että saisimme pitää majoituspaikkaa omana tukikohtana kaksi yötä, mikä tarkoitti että seuraavan päivän reissulla pyörä olisi matkatavaroita kevyempi.

Lämpimän mutta iltapäivällä pilvistyneen päivän saldo oli yhteensä 76 ajokilometriä.

Bungen majoitusparakki ja vanha käytöstä poistettu ilmakulkuväline.

3. Etappi ti 10.7: Fårön saari, ohjelman mukaan 30 km

Aamulla suuntasimme ennen aamiaista kolmistaan Peterin ja Jorman kanssa aamuuinnille meren rantaan Fårösundiin. Se tarkoitti noin kuuden kilometrin edestakaista pyöräilyä. Vesi oli astetta tai ehkä useampikin kylmempää mutta reilusti virkistävämpää kuin edellisen päivän louhosuinnissa. Aamiaisen jälkeen porukka kokoontui pihalle ottaakseen suunnan kohti lauttaa, joka vei meidät kilometrin päähän Gotlannin pohjoispäässä sijaitsevalle Färön saarelle. Noin puolen tunnin pyöräilyn jälkeen saavuimme Ingmar Bergman museolle. Saimme kuulla miellyttävää opastusta ja sitaatteja Bergmanin vaiheista Fårössä ja muuallakin. Rehellisesti täytyy tunnustaa että elokuvaohjaajan tuotanto on jäänyt hieman hämäräksi. Museon seinällä oleva synkkä kuva shakin peluusta kuoleman kanssa palautti muistikuvan vuosikymmenten taakse jolloin olin lapsena yrittänyt katsoa Seitsemän sinetti elokuvaa huonolla menestyksellä. Nyt hieman varttuneempana ohjaajan teemat yleismaailmallisina ihmissuhteita käsittävinä voisivat ehkä kolahtaa eri tavalla.

Museokokemuksen, kahvin ja jäätelön jälkeen suuntana oli pienen saaren läntinen ranta. Maisemat paranivat kilometreittäin ja kruununa oli epämääräiset kivipilarit raukit. Niiden korkeus ja muoto vaihtelee meren, tuulen ja auringon aiheuttaman eroosion tuloksena. Riippuen katselukulmasta ja näkijän mielikuvituksesta kivissä voi nähdä mitä ihmeellisimpiä asioita. Ne ovat ikään kuin uuden vuoden tinoja luonnon kauhalla kaadettuna. Ihmishahmoja näkee varmaan useimmiten mutta itse havainnoin itäisen rannikon raukeissa myös ankkoja ja muumeja.

Itäisen rannikon raukit muistuttivat taas ehkä Julle Ankanpäätä (Ankkalinnan perustaja) tai toisesta kulmasta muumia?

Iloisesti hymyilevät naispolkijamme onnistuivat löytämään varsin yrmeän näköisen raukin (kuva Peter N.)

Raukkien jälkeen muutama kilometri ylöspäin kivisen lahden rannalla oli rykelmä vanhoja kalastusmajoja, jotka antoivat aavistuksen saaren karuista olosuhteista ja elannon hankkimisesta armottomasta merestä.

Vanhoja kalastusmajoja Fårön länsirannikolla. Rannan kivistä maisemaan riitti silmänkantamattomiin.

Lounasta pääsimme nauttimaan poljettuamme takaisin saaren keskiosaan. Paikka oli sekoitus vanhaa omakotitaloa, kirpputoria ja takapihaa vanhoine romuineen. Ruokavalinta munakaspiiras kivisellä pihalla epämääräisten pihakalusteiden kera oli kuitenkin varsin hyvä. Positiivinen yllätys oli myös alkoholiton IPA nimeltään Easy Rider.

Aterioinnin jälkeen porukka hajaantui kahtia. Me innokkaimmat ”iisi polkijat” halusimme kiertää saaren kaikki isommat tiet, mikä tarkoitti suuntaa kohti pohjoista. Joonaksen johdolla teimme aluksi kaarroksen vastatuulen puskien ylös rannikolle ja poiketen Fårö fyr niemen kärkeen, missä sijaitsi saaren pohjoisin että itäisin majakka. Jatkoimme alaspäin kunnes pysähdyimme Sudersandin leirintäaluelle. Siellä informaatiotaulu kertoi Olof Palmen viettäneen saarella yli 30 kesälomaansa. Taukojuoman nautittuamme matkamme jatkui myötätuulen siivittäminä takaisin läpi Fårön keskiosan, missä pysähdyimme kirkon kohdalle. Osa halusi käydä vielä ennen saarelta poistumista Bergmanin haudalla.

Lähdössä varsin kotikutoiselta ruokapaikalta, jonka pihapiiristä löytyi temppelikin(?)

Loppumatka oli ehkäpä maisemiltaan reissun ja saaren parasta antia. Kapea asfalttitie kiemurteli lyhytkasvuisten mäntyjen kumpuilevassa kangasmaastossa kivija riukuaitojen reunustamana pienten peltoaukkojen läpi. Siellä täällä aivan tien vieressä ruohoa syövät lampaat paljastuivat varjopaikoista juuri muutama metri ennen mahdollista törmäämistä. Ilmeisesti tiellä liikkujiin tottuneina määkijät pysyivät onneksi ateriansa äärellä. Vauhtia joutui myös hiljentämään tietä risteävien aitojen kohdalla, missä tien kohdalla oli ritilä tarkoituksena pitää lampaat omilla laitumillaan.

Lautalle päästyämme totesimme aikataulumme pettäneen eli tulisimme myöhästymään päivälliseltä. Niinpä noin vartin viipellä menimmekin suoraan ruokailemaan pyöräilyvaatteet päällä. Tosin omaan pöytään mikä oli kaikkien kannalta järkevin vaihtoehto.

Saavuttuamme lauttarantaan vastassa oli yksi Fårön tuulimyllyistä.

 

Illalla aterioinnin jälkeen muutamat innokkaimmat futisfanit kokoontuivat tv:n ääreen seuraamaan naapurimaiden Ranskan ja Belgian kohtaamista välierissä. Kisastudio sai todeta Gallian kukot vahvemmiksi 10 tuloksella.

Farön saaren pikkutiet tuottivat yhteensä 88 ajokilometriä aurinkoisessa kesäkelissä.

4. Etappi ke 11.7: FårösundLjugarn, ohjelman mukaan 80 km

Aamiainen sujui jo rutiinilla, jonka jälkeen eturenkaat osoittivat kohti etelää. Ruten kohdalla ajoimme hieman harhaan mutta pian olimme taas oikealla tiellä Hellvin kautta Sliteen. Kolonna pysähtyi uimarannan äärelle, jossa osa kävi huuhtomassa aamupäivän hiet mereen. Pian matka jatkui Bogen kautta Åminnen campingalueelle, jossa aterioimme. Takuuvarma valinta vatsan täytteeksi oli Hawaijipizza. Tämän jälkeen pyöräily jatkui pääosin metsäisissä maisemissa läpi Gothemin ja Angan. Totesimme perhosten määrän ja lajien olevan uskomattoman suuren, mikä ilmeisesti korreloi suoraan tienvarsien runsaiden kukkakasvustojen kanssa. Sain oppia muutamia uusia perhoslajeja, jotka valitettavasti olen kyllä jo unohtanut.

Perhoset ja kukat herättivät luontokuvausinnostusta. Kuvassa perhonen nimeltään..? (kuva Peter N.)

Taukopaikan vieressä löytyi lintujen kerrostaloasutusta. Ilmeisesti ei edusta mitään uskonnollista kirkkokuntaa.

Lähestyessämme Katthammarvikin niemeä puolet porukasta kääntyi oikotielle, minkä varrella sijaitsi pyörähuolto. Ryhmänne naispuolisen polkijan pyörän etuputki kaipasi kiristystä. Erikoista oli, että ilmeisesti saaren suurin pyörä‐ ja huoltoliike sijaitsee keskellä ei mitään. Kyseessä lienee eräänlainen pyöräilysovellus Tuurin kyläkaupasta.

Vauhtia ja ajokilometrejä kaipaavat jatkoivat suoraan Östergarnin läpi kohti niemen kärkeä. Lopulta saavuimme kauniin satamalahden äärelle, jossa ihailimme ja kuvasimme hetken maisemia. Pienen pähkäilyn jälkeen löysimme oikean reitin ja lopulta kohtasimme muut Gammalgarnin kirkon äärellä. Saimme kuulla aikataulumme taas pettäneen. Pyörä olikin tullut korjatuksi varsin ripeästi.

Valitettavasti kuva hieman latistaa todellisuutta näkymästä Katthammarvikin niemen satamaan.

Lopulta pyöräpataljoonamme saapui Ljugarniin, jossa majapaikkamme oli Pensionaten Lövängen. Osa jäi päärakennukseen ja loput lähtivät etsimään toista majoitusrakennusta. Kerrotun 300 metrin sijaan puinen majapaikka löytyi vähintäänkin tuplamatkan päästä. Ilmeisesti informaatio oli positiivista markkinointia tai kalamiehen mittoja kun meren äärellä oltiin. Kolmen hengen huone oli varusteltu hotellitasoisesti omalla suihkulla ja parvekkeellakin, jonka tuenta tosin ei herättänyt suurta luottamusta.

Majapaikkamme Ljugarnissa.

Illan ruokailu oli inhimillisen kävelymatkan päässä meren rannalla reggaebaarin oloisessa ravintolassa. Lohi uusien perunoiden kera maistuikin vallan hyvin. Pottujen makuun päästyään jotkut valitsivatkin jälkiruuaksi paikan erikoisuuden ”perunajäätelön”, joka oli koristeltu mansikoiden, viinimarjojen ja yhden mustikan kera. Ulkonäöltään perunaa muistuttava luomus ei juuri maultaan peruna‐assosiaatiota synnyttänyt. Lusikan sijaan ateriavälineenä soveliaampi olisi ollut poravasara.

Ravintolassa pystyi myös nauttimaan mmfutista isolta screeniltä. Illan ottelussa kohtasivat Englanti ja Kroatia. Varsinaisen peliajan jälkeen suuntasimme takaisin hotellille ajatuksena katsoa peli loppuun huoneessa. Valitettavasti majoitustilan tvkanavat kattoivat ainoastaan viisi peruskanavaa. Onneksi pelastus löytyi netistä ja kännykästä. Pienen näytön huipennus oli iso ilo Kroatialla 21 numeroin.

Neljäs pyöräilypäivä oli kilometreiltään pisin, yhteensä 110 km. Sää oli helteinen jota helpotti pieni myötätuuli.

5. Etappi to 12.7: LjugarnVisby, ohjelman mukaan 60 km

Kuin vanhasta tottumuksesta heräsimme aikataulun mukaisesti, suoritimme aamutoimet ja suuntasimme pyöräillen aamiaiselle päärakennukseen. Katoksen alla pihalla syötyä maukasta aamupalaa säesti ulkoseinään kiinnitetyn viemäriputken ajoittainen lorina. Onneksi valurautainen viemäri oli hajutiivis.

Pakattuamme pyörät matkakuntoon suunta otettiin takaisin Visbytä kohti. Tätä ennen tehtiin kuitenkin harkittu sivupolkaisu meren rantaan katsomaan, yllätys itäisen rannikon raukkeja. Sisämaahan suunnattiin pätkä soratietä polkien. Pian saavuimme isomman tien varteen, jota poljimme ohi Andren ja Alan. Jäätelölle pysähdyimme Sjohemiin, mistä löytyi 1prosenttinen Whiskyjäätelö ja joka jopa maistui aavistuksen esikuvallensa. Emme ehtineet kovinkaan kauas tästä kun rengasrikko yllätti.

Rengasrikko, korjaaminen kuin valtion hommissa – yksi tekee ja muut katsovat.

Korjauksen jälkeen tie vei Romaan, joka on saaren keskellä ikään kuin saapasmaan vastaavakin vaikkakin Italia ei nyt saari olekaan. Gotlannin Roma ei myöskään ole järin suuri eivätkä ilmeisesti kaikki tietkään johda sinne. Ruokapaikkamme vastapuolelta tien takaa näkyi yllättäen viskitehdas. Gotland Whisky ei nimenä juuri poikkea alkuperäisestä Scotland Whiskystä mutta sisällöstä en menisi takuuseen. Vierailuaikojen rajallisuus rajoitti omaa tutustumistamme, joten matka jatkui eteenpäin.

Pian huomasimme olevamme vanhan luostarin raunioilla, joka toimii myös kesäteatterina. Jotta loppumatka ei olisi ollut liian suora Visbyhyn, käännyimme halki peltojen mutkittelevalle pölyiselle soratiepätkälle. Ajomatka oli taas kuin pätkä pyöräilyn legendaarisia kevätetappeja ja epäusko tien loppumisesta valtasi mieliä. Lopulta päällystepinnalle pääseminen ilman rengasrikkoja tuotti suurta helpotusta. Niin pyörät kuin pyöräilijätkin olivat saaneet vaalean ohuen kalkkikivikuorrutuksen.

Soratiepätkäkin sujui pölystä ja kuumuudesta huolimatta.

Lopulta saavuimme Visbyn reunalle majapaikkaamme Rävhageniin. Vieressä olevasta jäähallista päättelimme että paikka on jonkinlainen liikuntakeskus. Koska aikaa tuntui olevan vielä runsaasti illan ruokailuun, urhoollisimmat päättivät suunnata kohti meren rantaa uutta uintikokemusta hakien. Kuten jo muutaman kerran aiemmin kokeneena, teimme pienen suunnistusvirheen lähtien kohti etelää. Pääsimme lopulta alas läpi vanhan kaupungin (jarrujani taas manaten). Suojatien kohdalla jouduimme pysähtymään ison matkailijaryhmän vyöryessä tien yli. Kommentoin spontaanisti ”Varokaa, aikamoinen armaada..”. Palaute tuli välittömästi erään naisen kipakkana kysymyksenä ”Vad säger du?”. Jotkut sanat ja asiat ovat ilmeisen yleismaailmallisia. No, tilanteesta selvisi iloisella hymyllä.

Löysimme myös laiturin aivan lähituntumalta ja uinnin jälkeen päätimme vielä käydä ottamassa mielestämme ansaitun ns. ”palkinnon”. Valitsemamme ravitsemuslaitoksen tarjoilija paljastuikin kesätöissä olevaksi turkulaiseksi.

Majoitustiloihin paluun ja suihkun jälkeen edessä oli pyöräily takaisin kaupunkiin täyttämään vatsojamme. Löysimme perille nyt ilman ylimääräisiä kiemuroita. Pyörät jätimme jo totutusti parkkiin muurin ulkopuolelle ja kävelimme alemmas. Vanhan kiviseinäisen ravintolan seinien sisällä nautittu porsasrulla oli maittava. Jorman jälkiruokajäätelö muistutti tällä kertaa perunan sijaan Ikean lihapullaa. Maku ei kuitenkaan olettavasti ollut lastulevymäinen. Jo vakioporukaksi muodostunut ryhmä erkani vielä illan palauttavalle.

Rannikolta toiselle siirtymisen saavutus oli kaikkiaan 80 km, laskettuna mukaan myös Visbyn edestakaiset sotkemiset.

6. Etappi pe 13.7: VisbyHögklintVisby, ohjelman mukaan 30 km

Viimeinen pyöräilypäivä Gotlannin saarella oli suunniteltu kevyeksi. Ehkäpä myös siksi että oli perjantai 13. päivä. Tilastojen mukaan urheiluloman tapaturmaalttein päivä on ilmeisesti kuitenkin reissun kolmas päivä. Aamupäivälle oli siis ohjelmassa pyöräily Visbystä etelään rannikolle Högklintin näköalapaikalle ja takaisin. Loppupäiväksi vapaata ohjelmaa, mahdollisuus esim. shoppailuun. Alku menikin käsikirjoituksen mukaan pyöräillen rannikolle merestä nousevien jyrkkien kalkkikivirantojen ääreen. Maisemat olivat varsin vaikuttavat pystysuorine seinämineen. Aivan reunalle en itse tohtinut mennä korkeanpaikan kammoa kärsivänä. Rappuja pitkin pääsi puoliväliin seinämää, josta löytyi hieman luolan tapaista onkaloa.

Maisemat olivat varsin vakuuttavat. 

Visby kaukana vasemmalla kuvan yläreunassa.

Jyrkänteelle tutustumisen jälkeen kuusi uusia kilometrejä kaipaavaa pyöräilijää päätti jatkaa matkaa etelään kohteena Klintehamn. Matkanteko oli reissun helpoimmasta päästä. Loivaa alamäkeä valtaosin päätien vieressä pyörätietä pitkin sileällä rullaavalla pinnalla hyvän myötätuulen avustamana. Alkumatkan tie meni sisämaan kautta Toftan läpi tullen Västergarniin. Matkalla näkyi oikealla merellä pienempi jyrkkäreunainen saari nimeltään Lilla Karlsö (takana myös Stora Karlsö), joka on kuulu lintusaari. Siellä asustaa mm. lintuja joita kutsuttiin ruokiksi. Toisin kuin raukki, ruokki oli vanhastaan tuttu. Muistelin lukeneeni joskus muinoin Valituista Paloista surullisen tarinan ruokin lajitoverista jo sukupuuttoon kuolleesta siivettömästä ruokista.

Saavuttuamme Klintehamniin etsimme ruokapaikan, jossa nautimme nälän tunnetta helpottavan aterian. Poikkesimme pikaisella visiitillä naapurin pyöräliikkeessä, josta kukaan ei kuitenkaan onnistunut löytämään mitään vastinetta rahavarannoilleen. Paluumatkan teimme sisämaan hiljaisempia mutta päällystettyjä teitä pitkin. Suunta otettiin vastatuuleen kohti Sandaa, josta mutkittelimme Eskelhemin kautta Stenkumlaan. Sieltä suuntasimme sitten suoraan Visbyhyn vanhaan kaupunkiin.

Klintehamnissa pyöräkaupan pihassa oli varsin erikoinen koirankuljetuspyörä.

Pian paluumatka jatkui kohti Visbytä.

Shoppailua rajoitti kaupunkiin iskenyt yllättävä sähkökatkos, joten päätimme palata majapaikkaan valmistautumaan illan ruokailuun. Ruokapaikka oli vanhan kaupungin muurien ulkopuolella Elefant Nute – nimisessä pizzeriassa. Nimi kuvasi ravintolan luonnetta aika hyvin. Oluen tilanneet harmittelivat viinilasinsa saaneiden annoskokoa. Tarjoilijan käsitys annosmitasta oli meidän onneksi varsin suurpiirteinen.

Ruokana ollut paistettu lohi muusilla oli kuin norsupyssyllä ammuttu. Ilmeisesti ainoastaan yksi polkija (naispuolinen!) ryhmästämme totesi energiatarpeensa vaativan lautasen täydellistä tyhjentämistä. Joku taisikin esittää epäilyksen paikan toimimisesta rahanpesulaitoksena.

Visbyssä vierailijat, mikäli haluatte runsaan päivällisen, on varma valinta Sune’s Elefant.

Illan lopuksi kolmasosa koko matkavahvuudesta suuntasi vanhan kaupungin ytimeen torin reunalle katsomaan auringonlaskun myötä hämärtyvää kaupunkia. Saimme (vai jouduimme) kuuntelemaan runsaiden fanien ympäröivää ilmeisesti jo uraansa jäähdyttelevän ruotsalaisartistin liveesitystä.

Tour de Gotlannin päätöspäivän kilometrit olivat 88 km. Sää oli puolipilvinen niin myötäkuin vastatuulinenkin.

7. etappi: Päätösosuus NynäshahmTukholma, ohjelman mukaan 65 km

Herätys oli normaalia aiemmin jotta ehtisimme ajoissa lautalle. Käytävästä tosin kuului jo heräämisen ääniä pari tuntia ennen aamiaista. Aamupalan jälkeen pääsimme lähtemään kun viimeinenkin jäsenemme saatiin kokoonpanoon.

Lautalle päästyämme suuntasimme peräkannelle katselemaan loittonevaa Visbytä. Ruokailun säästimme mahdollisimman lähelle lautan saapumisaikaa Nynäshahmiin, jotta jaksaisimme polkea yhtä soittoa Tukholmaan. Paluumatka meni ilmeisen varmasti samaa reittiä kuin tulomatkammekin. Muutaman kerran epäilys heräsi ja kerran totesimmekin tehneen pienen silmukan.

Havaitsimme myös mantereelle saavuttuamme säätilan olevan kuluneen viikon päivistä hiostavin. Toinen huomio oli perhosten puuttuminen. Hikeä pääsimme poistamaan uinnilla. Perhosuintia ei varmaankaan kukaan kokeillut.

Paluumatkan muutama tiukka ylämäki paahtavassa paisteessa palkittiin uimahetkellä meressä.

Jotta matka olisi noudattanut samaa kaavaa kuin viikon takainen niin yksi rengasrikko osui myös paluumatkalle. Siitäkin huolimatta saavuimme vihdoinkin satamaan, jossa pysähdyimme onnellisena viimeiseen naapurimaan suomaan palkitsemisseremoniaan. Kuuman päivän pölyt karisteltiin erinäköisin janojuomin. Olotila oli helpottunut, kaikki olivat selvinneet matkasta ehjin nahoin uusin kokemuksin. Kukaan ei ollut kärsinyt isommista havereista tai loukkaantumisista, saati sitten henkisistä kärsimyksistä.

Laivaan päästyämme oli ehkäpä armeijakokemustakin ripeämpi suihkussa käynti, syynä heti laivan satamasta irtoamiseen klo 20.00 varattu illallinen. Nelihenkinen mieshyttimme selvisi minuuttiaikataulutetusta pikapeseytymisestä varsin sulavasti, mutta kauniimman sukupuolen edustajilla oli haasteita kampauksen kuivaamisessa. Yhdessä kuitenkin koko porukka pääsimme nauttimaan seisovan pöydän antimista. Palkitsimme myös hyvin matkaamme luotsanneen Peterin soveliain muistoin. Illan jo hämärtyessä muutama innokas kävi jopa veryttelemässä viikon aikana puutuneita jalkojaan tanssilattialla.

Paahtavan helteisen mannerpäivän polkeminen tuotti yhteensä 75 ajokilometriä.

Loppuyhteenveto

Reissu oli kaiken kaikkiaan hieno kokemus. Maisemat olivat upeat, nähtävää riitti ja sää ei olisi voinut olla juuri parempi – vettä ei tipan tippaa. Kilometrejäkin kertyi yhteensä 595 km, harmittavasti vähän vaille tasaluvusta. Ehkä olisi pitänyt polkea satamasta kotia.

Matkan kruunasi kuitenkin erilaiset pyöräilijät iloisella asenteella ilman tiukkapipoisuutta tai paremminkin ”kypärä ei kiristänyt liikaa kenelläkään”. Lisäksi matkanjohtajamme veti ryhmäämme sopivan leppoisalla fiiliksellä. Ainoa asia, jota suomalaisena ehkä alussa kaipasin, oli sauna. Parin päivän jälkeen sitäkään ei enää muistanut, sillä usein päivän päätteeksi tehty uintireissu korvasi lauteilla hikoamisen. Matkatavaroita oli tietysti liikaa, mutta se johtui kelin armollisuudesta. Lopulta sivulaukut paljastuivat jopa varsin tilaviksi kun sain mahdutettua niihin varsin hyvin laivasta löytyneitä ostoksia.

Loma pyörän selässä on erittäin hieno tapa viettää vapaaaikaa. Siinä yhdistyy samalla kuntoilu uusissa maisemissa mukavien samanhenkisten ihmisten seurassa. Suosittelen ja ehdottomasti mukana ensi vuonna. Joko kenties suunnaksi Tanska tai KeskiEurooppa, esim. Reinin tai Tonavan jokilaaksot...

Liedossa 21.7.2018 Esa Leinonen